tiistai 26. maaliskuuta 2024

Ensimmäinen lumikello

 Tosin hento ja pieni, mutta lumikello kuitenkin. Voi miten iloinen jälleennäkeminen sen huomaaminen oli.

Tämä ensimmäinen yksilö kasvaa pähkinäpensaan juurella. Tänä vuonna pähkinässä on ennätysmäärä norkkoja. Toivottavasti tulee myös emikukkia ja myöhemmin pähkinöitä. 
Ison tammen alla kasvaa paljon sinivuokkoja. En vielä kurkkinut lehtien sekaan näkyykö nuppuja, nämä sinivuokot kukkivat sinivuokoista ensimmäisenä.
Kiurunkannukset ovat uskomattoman nopeita. Viikonloppuna tässä ei näkynyt mitään ja nyt on jo nuput maan pinnassa.
Mahtavaa! Hurtanheidessä on kaksi nuppua. Tämä on pitänyt välivuotta kukinnasta, vai peräti kahta välivuotta, vaan nyt pääsen ihastelemaan sen siroa hortensiamaista kukintaa.
Jos sääennusteet pitävät paikkansa, pääsen siivoamaan tämän Mustan Rudolfin penkin pääsiäisenä. Navetan ikkunoiden edessä olevan kattolumen sulamista saa odottaa pitkälle toukokuulle. Tuohon ei paista aurinko missään vaiheessa päivää.
Enpä tullut ottaneeksi kuvia daaliasta jonka talvetin makuuhuoneen lattialla. Syksyllä nostin juurakon kasvimaasta, karistin ylimääräiset mullat, käärin sanomalehteen ja laitoin pötköttämään pahvilaatikkoon. Talven juurakko vietti makuuhuoneen lattialla ulkoseinän vieressä. Pari kertaa tarkistin juurakon kuntoa talven aikana, vaikutti napakalta ja eloisalta. 
Tänään pistin juurakon oksasahalla kolmeen osaan. Siitä vain ronskisti halki. Kuvassa näkyy irronneita juuripampuloita. Ne heitin kompostiin sillä olen käsittänyt etteivät lähde kasvuun, kun niissä ei ole kasvupistettä. Juurakot pistin ruukkuun multaan. Jään odottamaan lähtevätkö kasvuun. Lajikkeella ei ole nimeä, sain taimen viime kesänä. Ilmeisesti joku perinteinen lajike joka tekee pienen punaisen kukan.


torstai 21. maaliskuuta 2024

Uutta elämää ikkunalaudalla

Minulla on ilo kertoa onnistuneista siemenkylvöistä. Enkä tällä kertaa tarkoita vain tomaatteja ja paprikoita, nekin onnistuivat tällä kertaa hyvin. Ehkä nyt on otollinen vuosi siementen kasvaa, tai sitten ovat olleet erityisen hyvin pölyttyneitä kukintavaiheessa. 

Huomasin pari viikkoa sitten, että ritarinkannuksen varsia on jäänyt pystyyn talvetörröttäjiksi. kokeilin onko varsien siemenkodissa siemeniä ja olihan niissä. Keräsin siemenet talteen ja heitin ne multaan. ja tietysti oikein pieneen purkkiin koska ei ne kuitenkaan idä. Ja kuinkas kävikään, taisi itää lähes jokainen siemen. Nyt on tulossa sinisiä ritarinkannuksia reilusti.
Löysin varastoistani pussillisen kärsämön siemeniä, lajike 'Serise Queen'. Näilläkin hyvä itävyys.
Pensastomaatit ovat vielä todella pieniä. Vaan eipä niillä ole kiirettä, kevät ei nyt tunnu lähtevän kunnolla käyntiin.
Salkoruusut. Oikeassa reunassa on lajikette 'Nigra'. Viimeksi kun kylvin niitä, siemenet eivät itäneet millään. Nyt saman pussin siemenet itivät hyvin. Ehkä niitä pitää hillota ja vanhentaa pari vuotta, että saa hyvän itävyyden.
Samettikukat itivät kohtuullisen hyvin. Olen jo monta vuotta kerännyt siemenet talteen omista kasveista. Ja todennut, että siemeniä kannattaa kylvää reilusti. Tarvitsen paljon kasveja kesäkukiksi ja siementen itävyys on ehkä jossain 40 - 50 % luokkaa, joinain vuosina vieläkin alhaisempi.

Esikot ovat vielä itämättä, samoin kultasade ja peikonkello. Karhun- ja väinönputken purkeissa ei niissäkään näy vielä mitään. Tosin ne ovat vielä kylmäkäsittelyssä kasvihuoneessa enkä odotakaan mitään näkyvää ennen kun sää lämpenee. 

Seuraavaksi pitäisi koulia osa tomaateista ja kelloköynnökset suurempiin purkkeihin. Multa omassa puutarhassa on jäässä ja sama oli puutarhaliikkeessä kun kävin kysymässä multaa. Enpä tajunnut viedä syksyllä pari säkkiä suojaan navettaan, sieltä olisi voinut tuoda jäisen säkin sisälle sulamaan, nyt säkit ovat taivaan alla toisiinsa jäätyneinä.


maanantai 18. maaliskuuta 2024

Ennen lumisadetta

 Sunnuntain lumisade tuntui masentavalta. Ei kuitenkaan keskitytä siihen, vaan suunnataan katse kevääseen joka on ennemmin tai myöhemmin edessä. Pientä esimakua sain viikonloppuna ennen lumisadetta. Miten hyvää se tekikään puutarhurin mielelle ja sielulle.

Ensimmäiset elonmerkit löytyvät nykyisin hortensiapuutarhasta. Vikkelimmat esikot puskevat kukkavartta jo lumen alla kuten kuvan keltainen esikko. Yläkulmassa pilkistää tarhavarjohiipan lehtiä. Hengissä on sekin.
Tässä kokonaiskuvaa hortensiapuutarhasta ennen lumisadetta. Rohkenen toivoa, että viikon tai kahden päästä tämä alue on jo lumeton. Suojaverkkoa ei voi poistaa vielä pitkään pitkään aikaan, rakensin verkon syksyllä niin, että pääsen verkon sisälle kitkemään ja tekemään muita hoitotoimenpiteitä verkon päiden risteyskohdasta.
Talon eteläseinustalla komeili ensimmäiset tulppaanin piipot. Niille on vietävä harso suojaksi, muutoin jänikset syövät piipot. Verkkoa en laita sillä kasvaessaan piipot jäisivät verkon sisään jumiin.

Kompostin polku on pieni jäämäki. Turvallisinta on kulkea polun vieressä, lumen päällä. Kaltevalla jääpolulla ei pidä pystyssä edes nastat kengänpohjissa. Maa-artisokkien laatikot ehtivät lumettomiksi.
Arboretumissa oli kaikki hyvin. Kuvan puu on koristeomenapuu 'Marjatta'. Jänikset söivät sen kokonaan kaksi vuotta sitten talvella 2022. Koska puu on omajuurinen, jätin siihen tyngän josta on nyt kasvanut kaksi uutta runkoa. En ole raaskinut katkoa toista pois. Mahtava kasvu parissa vuodessa. Kukintaa saan luultavasti odotella vielä jokusen vuoden. Ja nyt olen muistanut verkottaa puun paremmin, höttöinen ja taipuisa kanaverkko ei riitä.
Austin-ruusu sen sijaan on ollut hyvin kanaverkon suojassa. Kuten arvelin, näyttävät kaikki oksat kuolleilta. Se ei ole mikään ihme näin ankarana talvena. Tuolla lumen alla uinuu toivottavasti elossa oleva juurakko.
Maksaruohot ovat kestäviä. Tämä valkokukkainen nimetön maksaruoho on kasvattanut lonkeroitaan ja uhkaa jo iiriksen kasvualuetta. Taidan napsaista tästä alut uuteen kasvupaikkaan, pienelle matalalle maanpeittona kasvavalle maksaruoholle on aina tilaa.

Pienen hartaan toiveen olen esittänyt yläilmoihin, pidä kevät sellaisessa tahdissa, että pääsiäisvapailla pääsee tekemään ulkona puutarhatöitä.